Politiikan tutkijat ja median politiikan asiantuntijat ovat todenneet, kuin yhdestä suusta, että SDP muutti politiikkansa kahden kärjen systeemiin. Tutkijat ja asiantuntijat taitaavat kaivata päivitystä tietoihinsa ja miettiä modernin hyökkäyspelin saloja.
SDP vaihtoi hyökkäys taktiikkansa moderniin hyökkäyspeliin. Brasilialaisen valmentajavelho Carlos Parreiran oppien mukainen systeemi ei kaipaa perinteistä hyökkääjää, vaan perustuu siihen, että hyökkääjä (tässä tapauksessa Jutta) laskeutuu alemmas pelikentällä ja tarjoa täten keskikentän pelurille (Eero) enemmän mahdollisuuksia. Tällöin vastustajan (hallituksen joukkue) puolustus joutuu nostamaan linjaansa ylemmäs. Keskikenttä peluri Eerolle jää nyt enemmän mahdollisuuksia jakaa palloa, joko ylöspäin Jutalle tai laidoilla kirmaaville Marialle ja Pialle. Samalla avautuu myös Eerolle itselleen hiipiä toisessa aallossa puolustuksen läpi tekemään ratkaisun. Puolustuspelaaminen näyttää myös uusiutuvan sillä Saarisen Matti ja Tuomiojan Eki saavat tottua uuteen kaveriin puolustuspelissä, sillä Antti hipsii hiljakseen vaihtopenkin suuntaan. …Vilahtiko siellä Janin uimalasit?
Suomalainen jalkapalloyhteisö on muuttunut kovasti viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Varsinkin isommissa taajamissa olosuhteet jalkapalloiluun ovat parantuneet huimasti, on tullut tekonurmikenttiä ja harjoitushalleja. Samalla on siirrytty harjoittelemaan useamman kerran viikossa läpi vuoden ja valmentajatkin saavat yleensä korvausta palveluksistaan. Innokkaimmat joukkueet…tai oikeastaan innokkaimmat lasten vanhemmat järjestävät ulkomaan harjoitusleirejä, jo alle kymmenvuotiaille.
Palloliitto on tehnyt hartiavoimin töitä ajaakseen suomalaista jalkapalloa kohti Euroopan tasoa. Lyhyellä aikavälillä tässä on onnistuttukin, mutta koituuko pitkällä aikavälillä suomalaisen jalkapallon turmioksi, nyt tapahtuva jalkapallon keskiluokkaistuminen?
Jääkiekosta on tullut keskiluokan harrastus, johon pienituloisten perheiden lapsilla ei ole asiaa. Jalkapallo on ikävä kyllä ottanut kustannusten osalta jääkiekon tasoa kiinni. Useampi valmentaja saa nykyään korvausta palveluksistaan, koska kaikki vapaa-aika menee harjoitusten vetämiseen, suunnitteluun ja turnausviikonloppuihin. Valmentajan palkkaus on vain pieni osa kustannuksista, noin muutama tuhannet euroa vuodessa, mutta hyvät harjoitusolosuhteet maksavat. Harjoitushallin tuntivuokra nousee noin 150€ tuntiin pääkaupunkiseudulla ja tekonurmenkin vuokra pyörii lähellä sataa euroa tunnilta. Harjoitusten määrän noustessa 4-5 kertaan viikossa ovat kustannukset pelaajaa kohden jo sellaisella tasolla, että pienituloisten perheiden lapsilla ei ole enää varaa harrastaa lajia. Palloliiton kunniaksi on todettava, että pelipassin ja vakuutuksen hinnat on pystytty pitämään riittävän alhaisena.
Kuinka moni lahjakas futaaja jää pois vasten omaa tahtoaan? Toimiessani aiemmin itse valmentajana, näin ja koin sen muutaman kerran, tilanteet olivat kaikkea muuta, kuin mukavia. Sosiaalitoimistot tulevat toki vastaan johonkin pisteeseen harrastusten maksumiehenä, mutta joku tolkku on siinäkin pidettävä.
On hienoa, että palloliitto ajaa jalkapallon kehitystä eteenpäin ja on hienoa, että innokkaat vanhemmat haluavat lapsilleen loistavat olosuhteet ja hienoja kokemuksia ulkomaanleireiltä jne. Suomalaisen jalkapallo on palloliiton myötä vaikutuksella ottanut kiinni eurooppalaista tasoa, voidaan jopa todeta, että suurimmissa kasvukeskuksissa olosuhteet ovat harjoittelun kannalta jopa yhtä hyvät, kuin etelä-euroopan kaupungeissa. Yhtälö heittää kuitenkin nyt häränpyllyä, sillä se etu jonka olosuhteiden parantaminen on tuonnut, alkaa nyt maksamaan veronsa pois heitettyjen lahjakkuuksien muodossa. Eurooppalaisten jalkapalloseurojen lahjakkaimmat futaajat löytyvät yleensä yhteiskunnan heikompiosaisten joukosta ja juuri nämä suomalainen jalkapallokultuuri aikoo unohtaa tyystin.
Palloliitto ja sen tuleva uusi puheenjohtaja ovat avainasemassa, miten tähän yhtälöön löydetään järkevä ratkaisu. Olisiko jalkapallon sinettiseuran yhtenä kriteerinä otettava käyttöön harrastejoukkueen muodostaminen, jossa on selkeä kulukatto, eikä innokkaat vanhemmat pääse nostaan harrastuksen hintaa perinteisellä lauseella: ”Ei kenenkään elämä voi olla muutamista satasista kiinni!” Oma ketutuskäyrä nousi aikanaan ylärajalle, kun joka hiton käänteessä joku isotuloinen isä tai äiti muisti lausetta hokea, olipa sitten mielessä harjoitusleiri kotimaassa tai pelimatka ulkomaille, jollekulle 800 euron matka Norjaan pelaamaan pariksi päiväksi ei ehkä ole kallis…tosille se on vain unelma.
AA-TV:hen saatiin kunnon piristysruiku, kun tiukan poliittisen keskustelun tilalla Iiro Rantala soittaa oodin Euroopalle. Pieni budjetti hupenee kovaa vauhtia, joten joudumme tässä kamppanjassa turvautumaan lähes kokonaan internettiin ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Onhan se riski ja tietoinen sellainen, mutta kokovaltakunnan tavoittaminen on tällä budjetilla muuten mahdotonta. Lehdet jäävät meidän osalta nuolemaan näppejään, sillä mainostaminen niissä on yksikertaisesti liian kallista. No, jotain pientä kuitenkin saadaan lehtiinkin.
Valmentajan rooli viime viikonloppuna oli urheilullinen, vaikka samalla tuli ihmisten kanssa juteltua EU-vaaleistakin. Tämä tutumpi valmentamisen muoto tuotti iloisen onnistumisen, kun valmennettavana ollut oma vaimo, nousi Helsinki City Runin puolimaratonilla oman ikäluokkansa kolmanneksi ja koko kilpailun yhdeksänneksi. Pientä säröä tulokseen tuotti kirvelevä yhden sekunnin tappio kakkoselle… toivottavasti toisen valmennettavan kanssa saadaan EU-vaaleissa yhtä hyvä onnistuminen….siihen tähdätään.
EU-valmennus etenee täyttä tohinaa, puhelin soi ja sähköpostia pukkaa. Vielä ollaan ennakkosuosikkeja jäljessä, mutta aikaa loppukiriin on riittävästi. Gallupeissa Arja on jo noussut demari listoilla sijoille 4-6. Pikkuisen kun saataisiin vielä rutistettua. Äänestysnumeroksi Arjalle tuli 163 ja AA-TV:hen saatiin uutta ohjelmaa, kun vieraaksi saapui kaupunkitutkimuksen asiantuntija Kaarin Taipale ( http://arjaalho.fi/aatv/)
Valmentajan tie vie kuitenkin välillä myös urheilun pariin ja omaa vaimoa lähdetään kannustamaan lauantaina Helsinki City Runiin. Mentaalivalmennus on yhtä suuressa roolissa olipa kyseessä EU-ehdokas tai juoksija. HCR houkuttelee paikalle yli 10 000 juoksijaa, joista osa on mukana kilpailumielellä ja osa voittamassa itsensä. Meidän perheessä tavoite on jotain tuolta ja väliltä… itse kyllä tyydyn tähän valmentajan rooliin.
Tsemppiä kaikille juoksijoille, olkoon myötätuuli puolellanne.
ps. saa tulla nykäisemään hihasta ja juttelemaan urheilusta, politiikasta ja ihan mistä vaan.
Siuntio sitoutumattomien ryhmä teki aloitteen kunnan kiinteän omaisuuden myymisestä ja toimintojen uudelleen järjestelyistä. Näin pitää minunkin mielestäni tehdä, esimerkiksi kunnanvuokra-asuntojen kohdalla tai jos jossain seisoo tyhjillään toimitiloja (Åvalla??), mutta sitoutumattomien aloitteen kompastuskivi on urheiluhalli, jota aloitteessa käytetään esimerkkinä sopivasta kohteesta; muuttaa tila yritystoiminnaksi. Tällä hetkellä halli on Siuntion kunnan omistuksessa ja urheiluseurat saavat käyttövuoronsa ilmaiseksi. Siuntion sitoutumattomien aloitteen mukaan halli myytäisiin yrittäjälle ja tämä vuokraisi hallia joko suoraan seuroille tai kunnalle.
Melkoinen syntymäpäivä lahja hienoa junioirityötä tekevälle käsipalloseura SIF:lle joka jo valmistutuu yhdeksänvuoden kuluttua pidettävään 100. vuotis juhlaansa. Tuskin myöskään ilolla otetaan vastaan Siuntion Sisussa, joka tarjoaa pienillä kustannuksilla lentopalloa, salibandyä ja jumppaa. Sulkapalloseura tai judoseurakaan tuskin ilahtuu sitoutumattomien projektista.
Tällä hetkellä nämä seurat tarjoavat alkaen 20€ kausi hienoja harrastusmahdollisuuksia. Yksityisen omistuksessa hinnat olisivat varmasti lähellä esimerkiksi Kirkkonummen yksitysomistuksissa olevien hallien tasoa eli noin 80€ tunti.
eli Siuntion sitoutumattomat ajavat aloitteellaan harrastusmahdollisuuksien heikentämistä ja lajikirjon pienentämistä. Kuntatalous kohenesi urheilutalon arvonverran… olisiko 500 000€ lähellä??
Muistaakseni myös Siuntion sitoutumattomat olivat ennen vaaleja puolustamassa Siuntiolaisten nuorten harrastusmahdollisuuksia, nytkö tarjontaa riittää vain niille joilla rahapussi on tarpeeksi paksu?
Urheiluhalli kuuluu olla kunnan omistuksessa, jotta nykyinen tarjonta kaikille on mahdollista.
Eri medioissa on vellonut kovasti keskustelu vanhan Olympiastadionin kohtalosta. Vaihtoehtoina on ollut vanhan stadionin täydellinen uudistaminen tai vanhan purkaminen ja uuden suurstadionin rakentaminen tilalle. On myös esitetty uuden suurstadionin rakentamisesta muualle Helsinkiin, mutta viedään ajatusta pikkuisen eteenpäin ja tuodaan yksi näkemys lisää.
Onko Helsinki ainoa vaihtoehto uudelle suurstadionille? Mielestäni ei, mutta sen tulee sijaita siellä missä on mahdollisimman laaja asiakaskunta. Siispä minunkin vaihtoehdossa uuden stadionin tulee sijaita lähellä pääkaupunkiamme. Hyvien kulkuyhteyksien varrella, eli käytännössä rautatien varrella ja mielestäni noin 50 kilometrin etäisyydellä pääkaupungista ja sen lentokentästä.
Pääradanvarella: Vantaa, Kerava, Järvenpää, Tuusula ja Hyvinkää
Rantaradalla: Espoo,Kauniainen, Kirkkonummi ja Siuntio
Mitä kauemmas Helsinkiä suurstadion uskallettaisiin sijoittaa, sitä halvemmaksi tonttimaan arvo käy ja toisaalta se mahdollistaisi muun oheistoiminnan rakentamisen ja tulevaisuuden laajentamisvaran. Muulla oheistoiminnalla voidaan ainakin lähitulevaisuudessa tarkoittaa harjoituskeskusta, mediakeskusta, majoituspalveluja yms. Pidemmällä tähtäimellä suurstadionin sijoittaminen hieman kauemmas, voisi mahdollistaa kokonaisen urheilukeskuksen syntyä, joka palvelisi muitakin lajeja, kuin suurstadion pystyy palvelemaan. Moni laji tarvitsee uuden pyhättönsä ja keskittämällä ne yhteen paikkaan pystyttäisiin paremmin ylläpitämään majoituspalveluja, ravintolapalveluja, lajikohtaisia urheilukauppoja yms.
Pyöräilijät kaipaavat uutta areenaa, kuten Curling, ampujat, kamppailulajit jne. lista on varmasti pitkä kuin nälkävuosi.
Toki mitä kauemmas suurstadion viedään, sitä enemmän löytyy varmasti vastustusta, mutta näille kehyskunnille uusi suurstadion toisi uutta piristystä. Uskonkin , että monella radanvarsikunnalla olisi halukkuutta ottaa stadion ja sen mukana tulevat toiminnot omalle tontilleen. Minkään kunnan oma talous ei toki pysty ylläpitämään tälläisia rakenteita, vaan valtion apua tarvitaan toiminnan ylläpitämiseksi.
Urheiluväeltä toivoisi nyt yhteishenkeä joka mahdollistaisi uuden suurstadionin ja sen ympärille rakentuvan urheilukeskuksen eli kokonaisen urheilukylän monimuotoisine lajivalikoimineen. Päättäjiltä toivonkin nopeita päätöksiä ja selvityksiä… tämä sopisi hyvin elvyttäväksi rakentamistoiminnaksi talouden aallonpohjalla.
Urheiluhullu kansa kaipaa uusia tuulia, tässä yksi vaihtoehto.
- Siuntio tarvitsee monitoimitalon , jossa kirjasto, nuorisotilat ja tilaa muulle harrastamiselle (tämä on kuitenkin niin iso projekti, ettei todennäköisesti onnistu vielä neljässä vuodessa, mutta sen suunnittelu pitää ainakin aloittaa)
- Avoimin silmin meidän on tarkasteltava eri vaihtoehtoja Siuntion tulevaisuudesta (Itsenäinen Siuntio, liitos Inkoon kanssa, liitos Kirkkonummen kanssa tai liitos Lohjan kanssa???)
- Siuntion otettava selkeästi kielteinen ja vastustava kanta mahdolliseen Lohjan lentokenttäprojektiin Siuntion rajalla.
ja numero näiden ajatuksien takana on: 83
Kristian Parviainen
Siuntio
Sosialidemokraatit
39 vuotias aviomies ja kolmen lapsen isä.
Siuntion kunnanvaltuutettu 2009-2012.Siuntion kunnanhallituksen II-varapj 2010-2011, Siuntion Demarien valtuustoryhmän pj.
Metallimies Pikkalan tehtailta. Ammattiosasto 11. luottamusmies.
Lähimpänä sydäntä (heti vaimon ja lapsien jälkeen) jalkapallo.
kristian.parviainen@gmail.com
