Mediapeliä
Median valta näyttää vahvistuneen poliittisen elämän muokkaamisessa. Media pystyy niin halutessaan nostamaan kenet tahansa eduskuntaan tai Europarlamenttiin. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää isä Mitroa, jonka vaalityötä kaikki mediat tekivät hartiavoimin. Nyt media on päättänyt kokeilla kuinka erottaminen onnistuu samalla metodilla. Jokainen media työntää pääministeri Vanhasta nurkaan, josta hänelle tarjotaan vain yhtä väylää ulos.
Paavo Väyrynen taisi olla ensimmäinen, joka totesi mediapelin ratkaiseen vaalituloksen. Hänelle naurahdettiin ja häntä pidettiin vain huonona hävijänä. Nyt kuitenkin politiikon on taiteiltava median miellyttämiseksi pärjätäkseen tehtävässään, eikä poliitikan kärkipaikoille ole asiaa ilman median luomaa nostetta. Suurien puolueiden puheenjohtajisto on mediankritiikkiä saannut tuta, kun taasen esimerkiksi Soini, Räsänen ja Arhinmäki ovat saaneet paistatella auringonpaisteessa. Varmasti poliitikkojen omatkin teot ja puheet vaikuttavat siihen kohteluun, joka media heille myöhemmin tarjoilee.
Tänä päivänä media voi nostaa politiikan kärkipaikalle vaikka Matti Meikäläisen ja ihan helposti, mutta erottaminen näyttää vielä vaativan enemmän työtä, mutta jos mediaväki on niin päättänyt, ei pääministerillä enää taida olla montaa viikkoa jäljellä?
Rahan vallasta Median valtaan. (Huomaa että Media on kirjoitettava isolla. - Jos et kumarra meidän Herraamme Mediaa odottaa sinua pa……. loppu jonka yksityiskohdat on luettavissa Iltalehdissä.)
Symbolinen merkki Rahan valtakauden päättymisestä ja Median aikakauden alkamisesta oli WTC kaksoistornien räjäyttäminen - Anteeksi Media tarkoitin siis terrori-isku. Tätä tapahtumaa todisti aitiopaikalla ja suorassa lähetyksessä vallan perijä: Media.
Toisiaan seuraavat talousromahdukset ovat Rahan valtakauden kuolinkouristuksia.
Puhut taas asiaa. Minua on jo pitkään mietityttänyt, että mikähän tässä systeemissä on oikeasti demokratiaa, jos sillä sanalla tarkoitetaan kansanvaltaa. Politiikan kai pitäisi olla se kanava mikä huolehtii, että kansan tahto toteutuu. Nyt politikka on eriytynyt itsenäiseksi toimijaksi mikä tarkoittaa elinkeinoa suurelle osalle sen toimijoista.
Keskipäivän Kepukiva:
http://www.uusisuomi.fi/kotima…t%E2%80%9D
Miellyttävä kirjoitus. Miellyttävä siksi, että se oli lyhyt, analyyttinen ja kiihkoton.
Median hampaisiin voi joutua kuka tahansa. Nyt se on Vanhanen, mutta se ei ole kovin relevanttia. Relevanttia on se, että media tosiaan on pelottavan vahva, ja kuitenkin puhtaasti kaupallisesti toimiva.
Sen lisäksi medialla on herkempi hipiä kuin satujen prinsessoilla. Toimittajat ovat myös vahvasti laumaelukoita. Samalla haaskalla aina kaikki.
Media on suurempi poiittinen toimija kuin politiikka. Media on aivan liian vastuuton ja vahva voidakseen toimia vallan vahtikoirana. Media itse on valta.
Ei Kalli varmaan arvannut minkä sotkun aidosti ylimielisellä ja lain kirjainta halveksivalla esiintymisellä sai aikaiseksi.
Itse olen miettinyt varsinkin iltalehden osalta mitä ne oikein ajaa takaa. Uutisointi on nimittäin jo niin uskomatonta ajojahtia ettei mitään rajaa. Eikä hesarikaan jää kakkoseksi. En puolustele Vanhasen tekoja (verovarojen käyttö omiin tarkoituksiin ei voi olla sattumaa), mutta…
Onko tässä medialla oikeasti jotain tarkoitusperiä vai kilpailevatko ne siitä kuuluisasta ”skuupista”??
Jos jotain puoluetta käsitellään silkkihanskoin se on vihreät. En muista yhtään negatiivista kirjoitusta (jos iltalehden kolumnisti Laitinen jätetään laskuista pois).
Isä Mitron lisäksi Timo Soini oli mielestäni vielä paljon enemmän median suosikki. Joka päivä esillä, kaikki lausunnot julkaistiin sellaisenaan välittömästi. Yhtään tilannetta, jossa Soini olisi asetettu tiukkaan haastatteluun tai kyselty jotain raveihin tai siihen englantilaiseen jalkapalloseuraan liittymätöntä en ainakaan minä nähnyt.
Näin on media tehnyt rosvoja poliitikoista, joista on kuitenkin muistettava, että toistaiseksi ei ole mitään lainvastaista löytynyt ja ettei yhtään euroa ole tietääkseni kenenkään poliitikon omaan taskuun livahtanut. Media on kyllä erehtynyt kaivamaan kuoppaa itselleen. Puhutaan muutaman kymppitonnin eristä enimmäkseen. Toisaalla eräät pyörittävät miljardeja, jopa lainvastaisesti ilman, että media ehtisi tutkia ja syventyä sellaiseen.
Liike-elämän ja yhden johtajan lahjoittamat suuret summat asetetaan samalle viivalle ay liikkeen antamien vaalitukien kanssa. Kun keskinkertainen ammattiliiton jäsenmaksun maksaja lahjoittaa noin 0,20 senttiä vuodessa, ei hän varmasti odota siitä mitään henkilökohtaista vastapalvelusta.
Media maksaa myöhäsyntyisestä aktivoitumisestaan vielä kovan hinnan. Nyt näyttää olevan falskin moralisoinnin aika, falskin sikäli, että Media on ollut maan tavassa mukana. Sillä ellei se olisi ollut mukana, se olisi sokea, epäpätevä. Kumpi tahansa, ei hyvä. Tutkivaa journalismia meillä ovat edustaneet korkeintaan kansanomainen Karpo ja MO, jotka molemmat tosin ovat jättäneet poikkeuksetta ohjelmansa viimeistä kunnon silausta vaille.
Lehdistö, Hesari etunenässä, on kunnostautunut lähinnä vain sensaatioiden paisuttelussa. Sitähän tämäkin myllytys valtaosin on. Toivottavasti se edes johtaa poliittisten käytänteiden puhdistumiseen, mitä kyllä epäilen, sillä toisen tyypillisen maan tavan mukaan ajaudumme todennäköisesti puritanismiin ja se taas vie varsin arvaamattomaan poliittiseen kulttuuriin.
Eduskunta on suuressa vaarassa mitroutua ja missiytyä toisaalta ja toisaalta kansanvallan sijaan tulee entistä tiukempi puoluevalta, harvainvalta.
Jos tai kun Media nyt taistelunsa häviää, se voi saman tien hävitä sodan. Ainakin se häviää rahallisesti merkittävien mainostulojen huvetessa, hävitessä.
Kirjoitin keväällä gradun aiheenani Tasavallan presidentti Tarja Halonen Suomen kuvalehden pääkirjoituksissa. Ja arvaattekos mitä? Lehden artikkelit olivat kiihkottomia. Ja mikä tärkeintä, lukija itse sai mahdollisuuden ajatella monipuolisesti ja analyyttisesti.
Illan Kepukiva:
http://yle.fi/uutiset/talous_j…38645.html